Reissupäiväkirja: Sunnuntai 4.8.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös mahtava Irlannin matkamme! Sunnuntaiaamu käynnistyi tietysti Nooralle kajautetulla syntymäpäivälaululla, joka kuulosti lähinnä varisten raakkuumiselta (pahoittelut espanjalainen huonekaverimme...), nimittäin sen verran mukavasti oli ainakin oma yskäni kehittynyt että ääntä ei lähtenyt juuri nimeksikään. Muistimme Nooraa upealla kortilla, sekä pienellä lahjalla, jonka Satu ja Essi olivat edellisenä päivänä käyneet Nooralta salaa ostamassa.

Tavarat olimme tosiaan onneksi pakanneet suurimmaksi osaksi jo edellisenä iltana. Essi oli nimittäin onnistunut jollain kummallisella keinolla muuttamaan sängynaluslaatikkonsa lukon koodia. Noh, siinähän se aamu sujui mukavasti pelkkä pyyhe ympärillä lukkoa pyöritellen, jotta ylle saisi kiskottua edes vaatteet... Noora lähti jo respasta hakemaan järeämpiä työkaluja lukon hajottamiseksi, kun ihmeen ja kumman kaupalla lukko saatiin avattua, jihuuu!

Veimme tavaramme säilöön, luovutimme huoneemme ja lähdimme nauttimaan aamupalasta bagel-kahvilaan. Aamiaisen jälkkäriksi söimme myös Nooran kanssa Maltesers-jätskit, joita olimme himoinneet koko viikon!

Lentomme suuntaisi Suomeen vasta illansuussa, joten meillä oli päivä aika vielä kierrellä ja fiilistellä Dublinia. Viimeiset tuliaisostokset oli tehtävä ja lisäksi halusimme ehdottomasti kierrellä Dublinin pikkupuistoja. Onneksemme sää oli jälleen mitä upein (kuka oikein väitti, että Irlannissa sataa koko ajan?) ja saimme luoda viimeiset vilkaisumme aurinkoiseen Dubliniin. Bongasimme kävelyreissullamme myös paikallisen Partiovarusteen!

Jessica oli onneksi edellisenä iltana maininnut meille illallisella, että Dublinissa olisi tänään bussilakko! Niinpä tilasimme taksin (joka loppupeleissä ei edes ollut juurikaan bussia hintavampi), sulloimme tavaramme sen takaluukkuun ja suuntasimme kentälle. Tulipahan siis tämäkin matkustusmuoto testattua.

Paluulennolla väsymys oli melkoinen, mutta nukkuminen ei ollut vaihtoehto, kiitos ihanien matkatoveriemme, Suomen junnujalkapallojoukkueen :))) Vaikka kello tikitti puolta yötä, ei pikkupoikien äänentaso laskenut. Pojat onnistuivat kuitenkin herättämään meissä myös melkoista hysteriaa, sillä olihan se aikamoinen näky kun neljä pikkupoikaa ahtautui Essin viereen kahdelle istuimelle pelaamaan iPadillä.... Muutenkin olimme aivan sekaisin väsymyshysteriasta, kun kelloa piti jälleen kääntää ja elämästämme katosikin humpsahtaen kaksi tuntia.

Lento laskeutui Suomeen ja onneksemme ennätimme juuri ja juuri bussiin, emmekä joutuneet odottelemaan seuraavaa kahden tunnin verran. Bussimatka kohti kotia sujui puoliunessa ja kotipysäkillä oli epätodellinen olo. Tässä se nyt oli, koko matka. Mutta kuten kotiinpalatessa yleensä, niin upea reissu kuin meillä olikin takanamme, sillä hetkellä halusimme kaikki vaan nukkumaan omiin sänkyihimme!

RKK:n Vaeltajat kiittää ja kuittaa, Suomiprojektia suunnitellessa, ehkäpä vielä palaamme linjoille!

- Sanni