Hyvää huomenta jälleen Larch Hill! Keskiviikkoaamu valkeni sateisen yön jälkeen ja perinteisellä partiolaisen tuurilla teltta oli tietenkin märkä, kun se pitäisi pakata :)))) Ryhdyimme kuitenkin tarmokkaasti keräämään kasaan muita kamppeitamme ja keittämään aamupuuroa. Busseja Larch Hillistä keskustaan kulkee vain pari kertaa päivässä, joten lähdimme jo ajoissa taivaltamaan poispäin leirintäalueelta, jotta emme myöhästyisi. Kävimme kuitenkin ensin palauttamassa infopisteeseen telttamme ja trangiamme. Lahjoitimme myös Larch Hillille väiskin osaksi kokoelmaa, jossa näkyi olevan ties monenko eri maan partiohuiveja ja muita tunnuksia. Yritimme myös tarjota ystävällemme verkkaripojalle salmiakkia, mutta hän ei uskaltautunut sitä maistamaan. Taisimme sitä paitsi herättää raukan kesken yöunien ovikelloa pimpotellessamme...
Matka bussipysäkille oli lähinnä alamäkeä, joten se tuntui paljon tulomatkaa lyhyemmältä. Ja rattoisastihan se matka taittuu kuunnellessamme vanhasta Nokian puhelimesta Antti Tuiskun legendaarisia hittejä. Suomiedustusta parhaimmillaan!
Bussin jälkeen jatkoimme matkaa keskustaan jo tutuksi tulleella ratikalla ja lähdimme metsästämään hostelliamme, joka sijaitsi "lähellä Trinity Collegea". Niin no se Trinityn alue olikin sitten aika iso, ja lopulta harhailimmekin jossain yliopiston sisäpihalla melko hölmönnäköisinä valtaisien kantamuksiemme kera. Paikallinen opettaja huomasi onneksi epätoivomme ja ohjasi meidät lukittujen porttien kautta oikealle kadulle ja opasti meidät hostellille, thank you very much! Hostellissa ei kuitenkaan check-in aika ollut vielä koittanut, joten jätimme vain tavaramme säilöön ja lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa, sillä meillä oli KOVA NÄLKÄ!
Kovasti kierreltyämme ja kaarreltuamme (ja nälän kasvettua maksimaalisiin mittoihin) päädyimme pieneen italialaityyliseen ravintolaan. Ei oo pitsa varmaan koskaan maistunut niiin hyvälle! Nälkä oli jo aivan suunnaton ja pakko myöntää, etteivät Larch Hillissä valmistamamme trangiapöperöt mitään gourmeeta olleet :D
Ruuan jälkeen pääsimme tutustumaan hostellihuoneeseemme, joka osoittautui mukavan tilavaksi, kämppiksemme sen sijaan hieman kummallisiksi... Mutta emme antaneet sen häiritä vaan pesimme leirielämän pölyt pois ja lähdimme tekemään vielä pientä tutustumiskierrosta keskustaan.
Sää ei ollut erityisen suosiollinen kaupunkikävelylle, sillä vettä satoi aivan mielettömästi! Päädyimmekin ostoskeskukseen hyörimään, kunnes aurinko alkoi paistaa. Siinä vaiheessa oli jo jälleen pikkunälkä ja toisilla kolotti kahvihammastakin. Päädyimme sattumalta upeaan vanhaan kirkkoon rakennettuun ravintolaan, josta tilasimme mielettömän upeat jälkiruuat.
Noora onnellisena maailman herkullisimman suklaakakun äärellä.
Ilta-auringon paisteessa kiertelimme ja kaartelimme Dublinin pikkukatuja melko päämäärättömästi harhaillen. Metsästimme myös postikortteja Suomeen lähetettäväksi. Ja yllättäen, kaikilla olikin vielä iltapalan kaipuu. Bongasimme matkaoppassa suositellun "Bad Ass Cafen" ja päädyimme sinne istuskelemaan. Paikassa oli ihana tunnelma ja livemusiikkia, niin kuin Irlannissa tuntuu olevan tapana. Pieni iltapala vaihtuikin bageleihin ja vegeburgereihin ja oli muuten hyvää!
Massut pullollaan vaelsimme takaisin hostellille ja nukahdimme tuota pikaa. Ensimmäinen päivä Dublinissa kuluikin siis lähinnä lähikatuja tutkaillen ja ruokakulttuuriin tutustuen. Seuraavalle päivälle meillä oli suunnitteilla opastettu sightseeing-kierros, siitä lisää myöhemmin!
- Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti