Perjantaiaamuna päätimme, että tänään emme tyydy pelkkään hostelliaamupalaan, vaan lähdemme testamaan Dublinin Starbucksin. Omnom niitä herkkukahveja, -kaakaoita, -smoothieita ja muita. Massut pulleina oli hyvä suunnata kohti päivän varsinaisia haasteita.
Suunnaksi otettiin Ireland Girl Guide Center, josta Sallin irlantilainen partiokaveri oli meille vinkannut. Paikka oli siis irlantilaisten tyttöpartiolaisten kohtaamispaikka, jonka yhteydessä toimi myös pieni putiikki, jossa myytiin irlantilaisia partiomerkkejä, -paitoja (täällä partiolaiset kulkevat vallan jossain hupparissa, eikä missään niin virallisessa kuin meidän partiopaitamme...) ja muun muassa laululeikkikirjoja. Paikan löytäminen ei ollut ihan se helpoin juttu, sillä vaikka meillä oli osoite tiedossa harhailimme tovin. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että ulkomuodoltaan keskus oli aivan kuin mikä tahansa tavallinen talo keskellä asuinaluetta.
Sudarijohtajien must-hankinta oli upeat "Happiness is a BROWNIE" (eli onni on sudari) -pinssit, jotka pääsivätkin pian huiveihin killumaan. Ainakin vielä puhkumme intoa alkavaa partiosyksyä odotellessa!
Keskusksen ystävällinen työntekijä, myös kertoili meille paljon irlantilaisten partiosysteemistä (irlannissahan partionkin voi aloittaa jo viisivuotiaana!). Jätimme myös partiokeskuskseen vierailustamme muistoksi väiskin sekä Suomen edustushuivin. Omalla kolollamme sen sijaan on nyt tuliaisina Irlannin partiotyttöjen vuosikirjoja ja pinssejä sekä ostamme lauleikki-DVD, jonka katsomista odotamme jo innolla!
Melko pitkäksi venähtäneen reissun jälkeen nälkä oli jälleen kiljuva, ja nyt päätimme mennä testaamaan aitoa autenttista pubi-sapuskaa, onhan se täällä iso osa kulttuuria. Ja oli muuten järjettömän hyvää lammaspataa ja perinteistä lihapiirasta! Ruokailun jälkeen päästimme sisäiset lapsemme valloilleen ja piipahdimme Disney-kaupassa tuliaisostoksilla. Sen jälkeen olikin aika lähteä valmistautumaan illan suureen kohokohtaan....
...VINTTIKOIRAJUOKSUIHIN! Kysyimme tosiaan Larch Hillin työntekijältä Dublin-vinkkejä ja mitä meidän pitäisi hänen mielestään Dublinissa ehdottomasti kokea. Hän vastasi välittömästi, että vinttikoirajuoksut. Hän selvitti meille myös oikeat bussin numerot ja näytti jopa videota juoksuista. Ja sai meidät vakuuttuneeksi siitä, että tämä peri-irlantilainen kulttuurielämys meidän täytyy ehdottomasti kokea!
Otimme bussin kohti Stadionia ja olimme aivan fiiliksissä. Ja fiiliksissä olimme perilläkin, eihän meistä kukaan ollut nimittäin aiemmin edes ollut vinttikoirajuoksuissa. Ja no, eihän siinä taida juurikaan järkeä olla, että koirat juoksevat kehää ympäri aivan tajutonta tahtia sähköjäniksen perässä (oisko ollut jopa 80 km/h?) mutta no, missäpä urheilukisassa sen kummempaa päämäärää olisi? Ja meillä ainakin oli hauskaa kun kannustimme hauvoja, suosikit valittiin tietysti aina asiantuntavasti "vitsit tolla on hauska nimi" -periaattella.
Juoksuissa venähti tunti jos toinenkin ja ilta oli jo pimentynyt kun otimme bussin takaisin keskustaan. Hostellille palatessamme alkoi ilmassa olla jo haikeutta lähestyvästä viimeisestä illasta. Mutta monenmoista ehdittiin vielä lauantainakin kokea, siitä lisää myöhemmin!
- Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti